Kuinka rasittavaa se onkaan toimia semmoisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä. Se, että olen varovaisempi nuhaisten ja kipeiden ihmisten kanssa, ei tarkoita sitä, että juuri näissä ihmisissä olisi jotain vikaa. En halua eristäytyä ihmisistä, vaan pöpöistä. Joskus tuntuu vain niiiin hankalalta yritää saada toinen ymmärtämään, että kyllä tähän myös minulle ikävältä tuntuvaan välttelyyn on ihan perustavat syyt. En halua tulla kipeäksi, koska immunitettiini ei ole juuri nyt ihan ykkösnyrkissään. Jos olen kipeä seuraavana sytopäivänä, niin en luultavasti myöskään saa hoitoja. Ja sitähän nyt tuskin tässä toivotaan...

Toinen pyytelee anteeksi, että on näin kipeä. Ja välistä tiuskii, että onko minun pakko yrittää vältellä häntä. Hyvä kysymys olisikin, että pitäisikö minun pyytää anteeksi syöpääni. Ja sitä, että olen myös näin hankala?!

Tämä on semmoinen asia, jossa tuntuu olevan eniten vääriymmärryksiä koko rytäkässä.

Onneksi löysin Lehtolaisen Sukkanauhatyttö-novellisarjan. Ei ihan Maria Kalliota, mutta kelpaa hyvin.