Eilen sitten se puhelin soi opiskelijakämpässäni. Kakkua tuli kahden ABVD syklin verran, eli kaksi kuukautta solumyrkkyä vielä. Palasin tänään takaisin HUS:n alueelle, huomenna olisi tarkoitus kohdata tippateline taas silmästä silmään.

Paljon olisi purnattavaa ja sanottavaa, mutta yritän tiivistää lääkärin puhelun pääpointit. Juttelin noin viikko sitten lääkäri 1:n  kanssa rintalastan alta vielä pesivästä möhnästä, joka näkyi tammikuussa otetusta TT:stä. Lymfoomalääkärijoukkio oli vertaillut toistamiseen heinäkuun ja tammikuun kuvia, ja olivat tulleet siihen lopputulokseen, että pallean alapuolella on kuitenkin ollut syöpää. Lääkäri 2 otti tämän takia uudelleen yhteyttä ja kertoi, että saan kaksi sykliä (eli neljä hoitokertaa) vielä kaupan päälle. Rintalastamähnästä ei ollut puhettakaan, mitäköhän sekin tarkoitti... Tutkimustulosten mukaan uusiutumisriskiä on saatu pienemmäksi antamalla useampi hoitokerta. Jos hoidot jäisivät antamatta ja tämän takia syöpä uusisi, niin seuraava syövänkellistys voisi olla rankempi. Parempi siis näin ja varmistaa. Taitaapa tässä rytäkässä levinneisyysluokka muuttua kakkosesta kolmoseksi..

Itkeä tirautin sitten lääkärille puhelimessa ja hän hämmentyi. Yritin kovasti vakuutella, että olen kyllä ihan okei ja olemme perheeni kanssa varautuneet hoitojen jatkumiseen. Pettymys sairasloman uudelleen alkamiseen oli kuitenkin suuri ja tunteet vain purkautuivat tapani mukaan itkuna. Lääkäristä tuntui varmaan vaikelta ja niin tuntui minustakin.

Syövästä parantuneen ei varmaankaan kannata täysin tuudittautua siihen, että "ei enää koskaan". En kuitenkaan osannut aavistaa hoitojen jatkumista liki kolmen viikon jälkeen. Lääkärien päätöksenteon kesto ihmetytti kovasti. Materiaalia olisi kuitenkin ollut riittävästi jo aikaisemmin. Pääsinpä nyt maistamaan ruohoa aidan toisella puolella, mutta vain hetkeksi. Taas alkaa rumba kaikkien osoitteen muutosten, kelan, asuinjärjetelyjen ym. suhteen. Sairasloma vol 2 alkakoon.

Toisen löytää lämmin syli, rekka ajaa toisen yli.