HUS:n syöpäklinikan osaston 6 huoneen 12 omahoitajani on ollut kuluneen syksyn aikana kyllä enkeli. Parempien siipien suojaan en olisi voinut päästä. Myös koko osasto 6 ja kesällä 7, vilpitön kiitos kärsivällisyydestä ja ammattitaidostanne. Joukkokiusattiin syöpääni oikein urakalla. Toivottavasti se ei uskalla tulla kulmille enää.
Osastolta poistuessani tunsin suurta helpotusta. Mieleni juoksi osaston käytävää hidastetuin baywatch-askelin ja teki hurjia gasellimaisia loikkia. Puoli vuotta on pitkä aika elää kahden viikon hoitosykleissä, mutta nyt se on ohi. Parin viikon kuluutua kuulen TT:n tulokset, mutta olen varsin levollisella mielellä sen suhteen.
En saa oikein mitään fiksua sanaa nyt ulos suusta... Sen kuitenkin haluan sanoa, että empiiristen kokemuksieni perusteella syöpä on voitettavissa, toivottavasti lääketieteen avulla tulevaisuudessa mahdollisimman monissa tapauksissa. Pitää vain jaksaa ammentaa tsemppiä pohjattomasta kaivosta. Jos oma jaksaminen on uhannut loppua, on tukena aina ollut perhe, suku, ystävät ja naapurit. Puhelinsoitot, messenger-viestit, tekstarit, kortit, nallet, komsiopallo, leffat, retket, kävelyt, kahvittelut, kaikki. Muistan kaikki, uskokaa pois, jopa jokaisen olkaan kosketuksenkin. Niin suuri apu tuesta on ollut :).
Ilta jatkuu rauhallisissa merkeissä, heh, eikä toisin kuin reippaan ehdotuksen mukaan "villillä biletyksellä".. Henkisesti olen kyllä diskopallon alla koko päivän, niin hyvä fiilis on ;). Illalla on vielä kakun aika...
Toivoo juuri (toivottavasti) elämänsä viimeiset sytot saanut Riikka
Kommentit