Tänään tuli todettua, että sairas voi olla sairas. Kävin lähiterveyskeskuksessa aamulla, otin vuoronumeron 44 ja sillä hetkellä jono mateli potilaassa numero 26. Ei muuta kun rohkeasti vain niiskuttavien ja köhivien muiden potilaiden joukkoon. Kirosin mielessäni, että pirskatti, olisi pitänyt vain mennä Meikkuun, syöpäklinikan laboratoorioiden potilaat ovat pääosin muuten terveitä jollei syöpää lasketa. Siellä voi olla hieman huolettomammin ja jonokin on kohtuullisen lyhyt, johtuen valikoituneesta käyttäjäkunnasta. Lähiterkkarissa tarttuvat viimeistään kaiken maailman syysflunssapöpöt, vaikken kaiteita ollutkaan nuolemassa... Tällä kertaa voin kuitenkin syyttää vain ihan itseäni, sillä olen liikuskellut kauppakeskuksissa ja kavereiden kanssa ehkä vähän liiankin huolettomasti. Harmittaa sinällään, koska mieli tekisi tehdä koko ajan jotain hauskaa, eikä järkikään (vielä) pahemmin pakota päätä syöpään liittyen.

Verikokeiden tulokset tulivat aika nopeasti ja osastoltani soitettiin puolen päivän aikaan. Verikokeiden mukaan neutrofiilit olivat hieman alhaiset (0,41, suositus on yli yhden). Kurkkuni tuntuukin hieman kipeältä, eli syysflunssa on tainnut iskeä minuun. Voi veljet, sanon minä.  Hoitaja pyysi kuitenkin tulemaan vielä seuraavana päivänä verikokeisiin, jolloin katsotaan ollaanko tässä paranemaan vai kipenemään päin. Jos suunta on positiivinen, niin saan luultavasti piikin suoneen ja lääkkeet rööreihin.

Seuraavalla verikoekerralla kokeilen toista terveysasemaa tässä lähellä, koska olen kuitenkin mieltyneempi kulkemaan itse tapahtumapaikalle jalkaisin kuin yleisillä kulkuneuvoilla Meikkuun. Kai musta on tullut vähän pöpökammoinen, mutta tottahan se on, että sytostaatit alentavat omaa immuniteettiä. Testing, testing...