Kelan päätöksessä lukee nyt virallisesti, että "..sairaus on vaikea ja pitkäaikainen..". Musta tuntui, kuin olisin lukenut jonkun muun lääkekorvaus tilityksiä. Ei sillä, etteikö sairauteni olisi vakava juttu, mutta liekö alitajuntani on sulkenut sytojen jälkeiset ällöpäivät aivokapasiteettini pimeimpään nurkkaan. Hyvät päivät hoitojen välissä ovat olleet kyllä todella hyviä, semmoisia, että niiden avulla kyllä totta vie porskutan hankalien päivien yli voittajana. Eilenkin eräs piikkikammoinen ystäväni kertoi käyneensä verenluovutuksessa. Sen näköisiä olivat kyllä käsitaipeetkin, yksi risti kaksi. Kaikesta harmista huolimatta kaverini oli miettinyt vain, että Riikalle tässä luovutetaan verta :). En tohtinut sanoa, että astetta järeämpi, luuydinluovutus voisi olla aika kova juttu kanssa.. Omat hyväntekeväisyysyritykseni ovat jääneet aika laimeiksi, sattuneista syistä. Elinluovutuskorttini jouduin repimään syövän takia, kukaan kun ei huoli enää rupusia sisuskalujani. Verenluovutuksessa, tai pikemminkin sen yrityksessä pari vuotta sitten mulle tokaistiin vain tylysti, että mene tyttö kotia kasvamaan. Palataan asiaan joulun jälkeen, kun olet hmm. muutamaa kiloa pulskempi.
No ei hätä tässä pahempi, jos en saa olla antavana osapuolena, niin sitäkin kiitollisempi olen ottavana :)

Soiton osastolleni ja vaikersin vatsakivuistani. Soittivat sieltä lähiapteekkiini puhelinreseptin Somaciin. Katsotaan kuinka kovasti sisuskaluni ovat kärventyneet vatsahapoista, vielä kahden napin jälkeen vatsa pitää itsensä hyvästi mielessäni. Murr.
Sen tässä sairaalamuailmassa olen huomannut, että ei kannata tuudittautua aina hyväuskoisuuteen. Lääkäritkin ovat ihmisiä ja tekevät ihmeitä vain työkseen. Virheet ovat siis hyvinkin mahdollisia, ja siksi kannatta yrittää pysyä jatkuvasti korvat höröllään. Varsinkin eri osastojen väliset vaihdot ovat semmoisia, että ei kannata jäädä odottamaan, jos on sovittu jonkun tapahtuvan viikossa ja mitään ei kuulukaan. Ystävällisesti, mutta utelias sormi pystyssä paikasta toiseen. Ja korvat höröllään :). Ainakin HUS:ssä osastomme, joka on tarkoitettu 20 potilaalle, kärsii nyt ylibuukkauksesta. Kymmenen ylimääräistä potilasta notkoilee päivähuoneissa ym. Päättäjät hoi, ei kai aina omalle kohdalle tarvitse tapahtua jotain ikävää, että tajuaa, mistä ei ole hyvä nipistää rahaa ja mistä on. Mutta vaikka tiukkaa on osastolla, niin  hoitajat ovat olleet kyllä todella ihania :), kylläkin vielä odottelen niitä mieshoitsuja..