Kymmenen kautta kaksitoista. 10/12. 5/6. Vielä vähän. Kohta ohi.

"Kohta ohi on"-juhlien kunniaksi rokotimme vasempaa kättä kahteen kertaan ja oikeaa kerran, ennen kuin kanyyli upposi suoneen. Pieneksi ovat kuulemma menneet, mutta kyllä ne ovat vielä hyvinkin käyttökelpoisia. Paranee ollakin, sillä näillä suonilla mennään loppuun saakka. Tiputuksien kyytipojaksi sain paljon keittosuolaa. Näin saatiin lääkkeestä johtuva kirvely lakkaamaan ja lääkkeet otetuksi.

Ennen sytojen saantia kävin kaverini kanssa sairaalan kahvilassa aamupalalla. Näimme näin poikkeuksellisesti, mutta siitä jäi ihan kivat muistot. Treffit syöpäklinikan kahviossa, heh... :o) Muutenkin matka-akselilla koti-syöpäklinikka on monta mukavaa muistoa. Puolessa välissä on keilahalli, jossa kävin harrastusporukan kanssa keilaamassa joku aika sitten. Olen myös sopinut, että juuri ennen vikaa hoitoa menen sinne taas uudestaan kaimani kanssa. Hohtokeilauksen muisteleminen tuo aina pienen hymynkareen suupieleen. Samoin keilauspaikan jälkeen on minigolfrata ihan autotien vieressä. Kävin sielä puttailemassa kaverini kanssa juuri kun hoitoni olivat alkaneet. Sitäkin urheilun ja juttutuokion iltaa on jännä muistella. Sairaalareitin varrelle mahtuu siis monia hyviä muistoja, joita on hyvä verestellä juuri ennen sytoja. Näin varsinkin motivaatio paranemiseen pysyy korkealla, sillä aijon harrastaa kyseisiä asioita jatkossakin!

Jotta tämänkin kertaisen bloggauksen punainen lanka katoaisi, niin ajattelin tarinoida vielä muistakin aiheista.. ;). Eilen illalla yksi vanhemman puoleinen herra sanoi, että minusta ei kyllä ihan helpolla huomaa sairauttani. Olen jaksanut ottaa sen verran paljon osaa harrastetoimintaan. Kyseinen aktiivisuus kyllä on näkynyt (luultavasti) hieman veriarvoissanikin, mutta mikään ei voita hyvää fiilistä, jonka harrastuksesta ja ystävistä saan. Toinen vaihtoehto olisi hyvät veriarvot ja elämä kuin luostarissa. Henkinen hyvä ennen fyystistä, kiitos, sanoisin tässä tilanteessa. Ja sitäpaitsi lääkärin tämän päiväisen kiteytetyn kommentin mukaan " vieläkinkö se luuhaa täällä?" perusteella alan olla kohta valmista kauraa. Voi remissio, täältä mä tuun!!