Lampsin aamulla Meikkuun ja menin suoraan verikokeisiin. Aikaisemmin puhumani neutrofiilit olivat laskeneet 0,21:een 0,41:stä, mutta siitä huolimatta sain sytoja. Sykerö oli tuuminut näin parhaaksi. Sytostaattien kyytipojaksi sain mukaani reseptin Neupogen piikkiin, eli valkosolujen kasvutekijään. Se vaikuttaa valkosolujen, erityisesti neutrofiilien kasvuun kiihdyttäen sitä. Kantasoluni erikoistuvat kohta sitten nopeutettua vauhtia neutrofiileiksi, eli immuunipuolustuksen soluiksi. Lääke sinällään on varsin ihana ja mukava näin yleisesti ajatellen, samoin kun sen Kela-korvattavuuskin (saan 530€:n Neupogenin omavastuun hinnalla, eli 3 eurolla. Kela-korvaukset, jee! ),mutta itse lääkkeen tökkääminen nahkaan tuntuu ikävältä ajatukselta. Luvassa on farmaseutin mukaan ehkä luukipua, huonoa oloa ja ällötystä. Mutta mitkäpä ettei, kaikkea pitää kokeilla.. Onneksi sairaanhoitaja ja farmaseutti olivat varsin kiinnostuneita kertomaan itse pistoksen tekemisestä ja muusta lääkkeeseen liittyvistä jutuista. Tuntuu mukavalta, kun alan ammattilaiset edes yrittävät olla/ ovat oikeasti kiinnostuneita auttamaan. Nyt erityisesti ymmärtäväisen huomion saaminen ei tunnu yhtään pahalta :). Siitä muuten piti sanoa, että jos nyt joku tätä luritusta lukeva joutuu joskus (toivottavasti ei koskaan!!) hankkimaan itselleen ko. lääkettä, niin kannattaa soittaa paikalliseen apteekkiin ja kysyä saatavuus. Neupogen on sen verran kallis ja harvinaisehko lääke, että sitä ei ole kaikkialla lääkeliikkeissä jääkapin hyllyillä pölyyntymässä. Yliopiston apteekeissa saatavuus saattaa olla parempi, sekin yleensä kuulemma yhden kappaleen luokkaa. Mutta tilaamalla parin päivän varoitusajalla sitä saa kuulemma lisää, jos käyttäjäkunta esim. kaksinkertaistuu yhdestä vakikäyttäjästä kahteen. Näin kerrottiin :)  Musta ei tule toivon mukaan vakkaria, koklaan vain muutaman kerran !

Ainiin, Syöpäjärjestöjen sivuilta (www.cancer.fi) voi tilata ilmaisia vihkosia syöpään liittyen. Prujut ovat siis tarkoitettuja syöpää sairastaville ja syöpäpotilaan lähiomaisille. Tilasin sieltä noin kuukausi sitten Selviytyjän matkaoppaan, Lymfoomapotilaan oppaan ja Syöpäpotilaan ravitsemusoppaan. Kaikki tekeleet ovat vallan mainioita, niihin on kiteytetty moni itseä askarruttava asia ja kerrottu vähän enemmänkin. Olen meinaan huomannut sen, että tieto rauhoittaa. On mukava tietää kaikesta niskaan tippuvasta paskasta etukäteen ja huokaista jälkikäteen, kun kakan tekijä onkin kärpänen eikä kaksimetrinen lokki! Positiivisesti on aina mukavampi yllättyä kuin negatiivisesti. Mistäpä tulikin mieleen, että pitääpä mennä täyttämään HUS:n potilaspalautelomakkeita.. Ajattelin kiittää hematologian klinikan luuydinnäytteen napannutta huippusetää ja -tätiä, sekä kaulaani operoinutta kirurgia :)