Helpotus. Sain eilen taas sytoja. Nyt olen sitten tämän hoidon puolivälissä, jos näillä suunnitelmilla jatketaan loppuun saakka. Henkinen helpotus on suuri ja loppuun jaksan vaikka sitten vain sisulla (ja pahoinvointilääkkeillä). Fiilikset ovat pomppineet vuoristorataa koko ajan, välistä olen todella positiivisella tuulella ja välistä vain huokailen ja manaan syövän maailman pimeimpään nurkkaan.

Tuntuu, että otteeni syövän vakavuutta kohtaan lipsuu välistä. Syövästä on tullut jo niin fakta minulle, että en jaksa ottaa sitä hyvinä päivinä enään niin tosissaan. Se tuntuu vain jotenkin niin epätodelliselta. Tämän seurauksena huumorintajuni on ollut syövän osalta välistä ehkä vähän liiankin kevytmielistä. Ihmiset, joille syöpä ei ole (onneksi) tuttu juttu tai ovat kokeneet sen synkemmän puolen, eivät välttämättä jaksa aina kommenttejani. Pelkään vähän, että syöpä on vallannut imukudosteni lisäksi pään... Lukiessani kuitenkin vakavammin syöpään sairastuneiden ja sen hoidoista enemmän kärsivien blogeja ja kommenteja tulee itselle vähän kurja olo. Tasan eivät käy onnen lahjat :(.

Pääsen taas piikille, Neupogen kutsuu. Valkosolujen arvot olivat taas pohjamudissa. Lisäksi pahoinvointilääkke Navoban vaihtui Kytriliksi Sykerön toimesta. Vaihtoon ei kuulemma ole kummempaa syytä, Sykerö suosii vain tuota enemmän. Kai. Pahoinvointilääke on kyllä kuitenkin tehonnut todella hyvin, olo on nyt paljon lähempänä sitä parempaa fiilistä kuin pelkästään Metopramilla. Ja suoneni ovat alkaneet rypistyä kumimaisemmiksi, hoitajani kertoi näin. Sytot ovat alkaneet tehdä tepposiaan... :(

Ihanaa kun syksyn lehdet tippuilevat vinhaa vauhtia puista. Syksy on mun vuodenaika :)