Nyt on kuulunut tasan vuosi sytostaateista. Huomenna voin sanoa, että hoidoista on yli vuosi. Meriitti siis sekin.
Kävin pari viikkoa sitten TT-kuvissa ja verikokeissa. Niiden perusteella kaikki on hyvin. Kävin myös pyörähtämässä osastolla, jossa sain aikanani hoidot. Ajattelin käydä moikkaamassa entistä omahoitajaani, mutta hän oli selin ovelle päin ja jutteli juuri potilaalle. Huoneessa oli lisäksi "kipu"-liivillinen henkilö. Ajattelin olla häiritsemättä ja käännyin ovella. Kai ajattelin samalla, että kaikelle on aikansa. (Ei sillä, että kävisin jostain velvollisuudentunteesta osastolla, vaan päin vastoin. Tämä on vain ollut osoitus ainakin minulle siitä, kuinka tärkeä asiansa osaava ja mukava hoitohenkilökunta on potilaalle.) Ja kai se on vieläkin pakko myöntää, että se "kipu" sielä huoneessa oli aika luotaan poistyöntävä...

Vuosi on kuulemma se kriittisin aika hoitojen loppumisesta. Vaikka aika on suhteellista, niin kyllä se hyvältä tuntuu. Siskonikin kommentti siitä, että hän pitää tautiani enemmän tartuntatautina (Ebstein Barr-virus olikin kohdallani odotettua hankalampi) kuin muuna tautina sai mieleni helpottumaan. Fyysisenä jälkiriesana on helpommin kylmettyvät näpit, mutta onpahan parempi syy lämmitellä sormia kuuman kaakaon merkeissä ;).
Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin entisen hodarini osalta, ja niin saa jatkossakin mennä!