Tänään illalla oli tarkoitus käydä keilaamassa, mutta ystäväni ranne oli tulehtunut liiasta sahaamisesta. Päädyimme syömään, hyvä vaihtoehto sekin. Syöpä sai minulta pienimuistoiset läksiäiset, paremmat kuin olisi ansainnutkaan. 

Sain äsken lahjaksi sympaattisen hiireksi naamioidun stressilelun. Sitä aikaisemmin juuri ennen hoitoja sain toiselta ystävältäni Små kompisar-stressipallon. Olen kai sitä ihmistyyppiä tai olen tullut viime aikoina erityisen semmoiseksi, jolle on varsin luontevaa hankkia jotain puristeltavaa. Olen luultavasti sukua stressi-erkkille ja ohimoni suoni on sen mukainen ;).

Tässä kuva syöpää lieventävistä leluista, toinen oikealle ja toinen vasemmalle kädelle:
307918.jpg

Huomisen odottaminen on stressileluista huolimatta varsin levollista. Jopa huojentavaa, ainut jännityksen paikka on mahdolliset verikokeiden uusinnat. Neutrofiilit kun jaksavat sitten olla kyykyssä, vielä viimeiseen saakka.

Huomenna aamulla en kyllä paina torkku-kytkintä kännykästäni.