TT-kuvaus on nyt ohi. Kävin samalla pistättämässä Neupon päiväosastollani, oli mukava nähdä omahoitajani. Hän on kyllä huippukaveri, en olisi voinut saada parempaa omahoitajaa. Vaikka piikitys ei tunnu koskaan kivalta, niin hän saa sen tapahtumaan helposti ja nopeasti. Monet muut hoitajat tuntuvat kyselevän häneltä usein neuvoa, joten tulee itsellenikin ihan semmoinen fiilis, että olen varmasti hyvissä käsissä :).

Neupon jälkeen kävin verikokeissa, jotka otetaan aina mulla kolme päivää kestävän Neupokuurin päätteeksi. Saan niistä tulokset iltapäivällä, toivottavasti veriarvot (lähinnä neutrofiilit ja leukosyytit) ovat viitearvojen sisällä. Ei tarvitsisi pistää enää tällä erää..

Yllämainittujen jälkeen suuntasin röntgenosastolle. Siellä mulle juotettiin taas sitä Ouzon makuista coctailia, varjoainetta. Ei se kovin hyvää ollut, mutta eipä liiemmin pahaakaan. Puolen tunnin odottelun jälkeen suuntasin vaihtamaan ah niin kauniin vaaleanpunaisen sairaalakaavun päälleni ja pääsin röntgenhuoneeseen. Tippaa yritettiin taas istuttaa muhun, mutta suonet leikkivät piilosta. Hoitajalla oli onneksi määrätietoinen ilme ja selvä missio, suonet saivat taipua suuremman voiman edessä. Toisesta kädestä onnisti ja keittosuola pääsi verivaltatielleni, ja pian pistettiin perään jodia ohituskaistan kautta. Ensiksi tehtiin koekuvaus, menin kertaalleen kuvantamislaitteen läpi. Makasin siinä liukuhihnalla kuin siskonmakkara kaupan kassan hihnalla. Viuh ja viuh, se oli nopeasti ohi. Kun jodi pääsi kanyylista suoneen, niin suussa maistui rauta ja tuntui kuin olisin pissannut housuun. Onneksi se oli vain tunne, johon tiesin varautua etukäteen. Ensimmäisellä TT kerralla en tainnut saada tuota informaatiota, mulle puhuttiin vain jostain mystisestä "kuumasta aallosta". Ehkä mielikuvani Havajin rannalla bikineissä lököttelevästä syöpäpotilaasta odottamassa etelän lämmintä leutoa tuulta oli hieman valheellinen, pissat housuun olisi ollut kuvaavampi ;). Hihna veti minua taas laitteen läpi ja TT oli valmis. Suonen metsästykseen kului enemmän aikaa kuin kuvaamiseen. Matkauistoksi sain käsivarret täyteen mustelmia.

Tämän viimeisimmän TT:n perusteella mulle määritetään loppuhoidot. Tärkeä juttu siis. TT eroaa PET-kuvauksesta sillä, että PET paljastaa aineenvaihdunnallisesti aktiiviset syövät (aktiiviset syövät laitetaan käyttämään radioaktiivisesti merkattua sokeria ja säteilevät siten kauniisti kuvassa). TT puolestaan on röntgensäteen avulla tehtävä kuvantaminen, jossa nähdään samaiset syöpäpallerot määrällisesti, mutta ei sitä, ovatko ne metabolisesti aktiiveja vai ei.

Sain luvan näpsästä kuvan seikkailustani sairaalamaailmassa:


Taustalla näkyy "jättimunkki", eli TT laite. En minä ;).

Talven ensilumi pyryttää. Ihanaa.