Nyt jaksaa taas. Viime viikon aikana sitä kyllä taas huomasi, että en ole vielä kokenut kaikkea tähän sairastumiseen liittyvää tunneskaalaa. Viime viikon spesiaaliteema oli tosiaan väsymys. Pääosassa oli fyysinen puoli, mutta henkinen väsy suoriutui kyllä hyväksi kakkoseksi. Tuli koettua kanta- ja yläpään kautta se, että vaikka pahoinvointilääkkeillä saa kohtalaisen neutraalin olon aikaiseksi, niin ei sen avulla kuitenkaan isännänviiriä liputeta. On siis vain parasta tyytyä syöpäiseen kohtaloon, antaa muiden auttaa ja antaa tulla autetuksi. ...Vaikka se välistä voikin olla vähän hankalaa. Sitä taas huomasi sen, että läheisten tuki on kyllä hyvin tärkeää. Joskus pelkästään toisen läsnäolo on parasta lääkettä, tietenkin pahoinvointinappien jälkeen ;).

Toisten suhtautumisesta itseeni tein mielestäni semmoisen hajahuomion, että ei pidä mennä lankaan, jonka hiljainen, mutta ovela syöpäkäärylepotilas asettaa. Alituiset Kuinka voit-kysymykset saavat useimmiten vastauksen "ihan hyvin, kiitos", mutta sanahelinästä huolimatta se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kirjaimellisesti sitä. Syöpä- Suomi -sanakirjan mukaan edellämainittu lause tarkoittaa kohdallani useimmiten seuraavaa; vatsaan ei satu, luita ei pakota, suussa ei maistu poskimömmö, ruoka maistuu kohtalaisesti, väsyttää vähän, pystyn etsimään kohtalaisen hyvän asennon sohvalta ja järki juoksee melkein samaa vauhtia (l. hiiiiitaaasti) jalkojen kanssa. "Ihan hyvin" lausetta ei saa sekoittaa siis vastaavaan fraasiin "ihan hyvin". Jotta kommunikoinnissa olisi tarpeeksi haastetta, niin se pitää osata suhteuttaa olosuhteisiin, jotka kalmanvalkoinen syöpäpotilas asettaa ;). "Ihan hyvä" kommentilla en siis potilaana välttämättä lähtisi sänkyä viittä metriä kauemmas tahi sitten valmistamaan hyvin aromikasta ruokaa. Kaikesta huolimatta lisäkysymykset potilaan voinnista helpottavat todellisen tilan hahmottamista, vaikka sitä toivoisikin, että potilas voisi sanoa suoraan sanottavansa. Uskonkin siis, että sytostaattien sivuvaikutuksina ummetuksen, pahoinvoinnin, väsymyksen ja hiustenlähdön lisäksi on havaittavissa lievää sanavaraston suppenemista.

Kaikesta huolimatta sitä pitäisi muistaa aina se, että hyvä kun on joku, joka jaksaa kysyä.. :)