Taas oli aika suunnata Meilahteen kontrolleihin. Aamulla kävin syöpiksen labrassa verikokeissa ja sitten vähän ennen puolta päivää oli lääkärin vastaanotto. Lääkäri oli hieman myöhässä aikatauluista, joten odotimme aulassa toisen kontrollipotilaan ja hänen vaimonsa kanssa. Me potilaat istuimme selkä suorassa, mukana olleet läheiset myötäilivät lähes kaksin kerroin penkin istuinosaa. Meikku palautti taas sairaalan arkeen - myöhästyminen johtui kuuleman mukaan mm. eräälle potilalle tulleesta sytostaattien aiheuttamasta allergisesta reagtiosta. Jos selkäranka olisi ollut myöten, äitini olisi varmaan venyttänyt itsensä lattian rajaan.

Odotustilassa istuneella toisella potilaalla oli  myös jokin lymfooma. Kun hänen vaimonsa tuli vastaanotolta ensimmäisenä, kertoi hymy kaiken. Lymfooman seuraava kontrolliaika olisi vasta vuoden kuluttua, vaikka parantavaa hoitoa hänen syöpäänsä ei ollutkaan. Siinäpä olisi itse kullekin miettimisen paikka, mitä tekisit, jos lääkäri ennustaisi vuoden lisäaikaa aina kerrallaan. Tämän potilaan jälkeen saman lääkärin vastaanotolta tuli punasilmäinen mies.

Pääsimme vastaanotolle noin puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Lääkäri kertoi kaikkien veriarvojen olevan kunnossa, nyt myös B-monot olivat palanneet ruotuunsa :). Imusolmukkeita kokeillessa ei löytynyt mitään kummallisempaa. Lääkäri unohti kokeilleensa kainaloni jo, mutta kerta kiellon päälle. Ilmeisesti lääkärien olisi parasta työskennellä aina hiljaisuudessa, heh...

Ei sillä että ottaisin kantaa kehenkään tiettyyn lääkäriin, mutta olen huomannut sen, että vankka ammattitaito sekä sosiaaliset kyvyt eivät aina asu samassa ihmisessä. Ymmärrän toki, että työ on työtä lääkäreillekin. Hurjassa työympäristössä rutiini ja tietty etäisyys potilaisiin auttavat varmaan jaksamaan. Totta on myös tarinan toinenkin puoli siitä, että eleet, ilmeet ja hymähtelyt kertovat usein lähes yhtä paljon kuin sanallinen viestintäkin. Loppupeleissä käyn kuitenkin mielummin osaavalla mutta sosiaalisesti "rajoittuneella" lääkärillä, kuin hauskalla ja huonolla :). (Toivottavasti en päädy nyt lääkärien mustalle listalle, mutta en voinut olla kommentoimatta...;)

Odottaessani ajanvarauksessa uutta kontrolliaikaa TT:aan, käväisi  hoitojen aikainen omahoitaja luonani. No, jos lääkärit eivät ole aina niitä sosiaalisimpia, niin hoitajatpas ovat. Vaikka syöpä on varsin fyysinen tauti, niin kyllä se sinne ajatuksiinkin metastaasinsa luikertaa. Asioita on joskus hyvä tarkastella ja pohtia muultakin kannalta, kuin printattujen veriarvojen perusteella :)

Olen istunut jo tunnin yliopiston tietsikkaluokassa, mutta sade ei siitä huolimatta ole laantunut. Huppua syvemmälle ja pyöräilemään... Moikka taas hetken!