Kuningas Navoban siivittää elämääni sytojen jälkeisenä päivänä. On kyllä niiin helpottavaa tietää se, että nyt on löytynyt sopiva pahoinvointilääke. Metopram, Dexametason ja Kytril olivat ihan nynnyjä, mutta Navoban ei sitä ole. Vielä välistä tulee vähän pahan maun häivähdys suuhun, mutta se on pientä. :)

Ainut harmillinen puoli noissa lääkkeissä on se, että ne maksavat hirmuisesti. Pillereitä myydään ainakin viiden tabletin lootissa ja hintaa semmoiselle tulee aina kerrallaan 145,48e. Nappeja kuluu tiputuspäivänä yksi, koska HUS:lla ei ole tarjota ko. lääkettä suoraan suoneen. Laittaisivat muuten Kytriliä, mutta eihän se auta. Tiputuksen jälkeen joudun kurkottamaan lääkelaatikolle vielä kolmena päivänä, eli yhden ABVD-annoksen jälkeiseen pahoinvointiin lääkettä kuluu 4 kappaletta. Aika kallista. Apteekki onkin se paikka, joka saa Matin ja hänen kaikki muutkin sukulaiset asumaan kukkarossa. Olen saanut rahoitukseen onneksi apua vanhemmiltani, sillä olemme yrittäneet pitää sen linjan, että tämän taudin kanssa lääkkeistä ei tingitä. Jos vakuutus ei tule yhtään vastaan tämän rahoituksen kanssa, niin ei hätää kanssasairastava ystäväni. Näistä lääkkeistä ei yksikään muistaakseni kuulunut Kelakorvauksen piiriin, mutta lääkkeisiin on mahdollista saada maksusitoumuslappu, jonka Kela myöntää. Huonon olon kourissa ei tulisi siis kärsiä ainakaan todellisen rahanpuutten vuoksi, jos semmoinen uhkaa esim. opiskelijoita ym muita vähävaraisia. Matka siis vain sairaalan sosiaalityöntekijän pakeille. Apua saa toivottavasti kyllä, kun sitä jaksaa/kykenee sairastamisen ohella pytää. Vaikka ainakin omasta kokemuskesta voin sanoa, että eihän se lanttu aina leikkaa ja tietoa jaksa etsiä, kun mielessä pyörivät monesti monet muut asiat...