Nonni, nyt sitä eletään sairaslomaa vol 2. Kalpea, hieman nesteestä pöhöttynyt kalkkinaama tuli juuri sytostaateista. Kävin aamulla verikokokeissa. Verikokokeissa niitin taas mainetta neiti suonettomana, ja niissä meni vähän sähläykseksi. Kai siinä hoitajienvaihtorumbassa meni sekaisin, että putkeni olisi voinut laittaa nopealla lähetyksellä Meikkuun, jotta tulokset olisi saatu ennen kello 12 alkavia sytoja. Pääsin sairaalapedille vihdoinkin vähän ennen kahta. Sain olla huoneessa suurimman osan ajasta yksin ja lueskelin naistenlehtiä.

Omahoitajani oli pahoillaan tästä surullisesta jälleennäkemisestä, mutta eiköhän tämä tosiaan iloksi lopulta muutu. Kävimme nopeasti läpi edellisen TT:n tulokset ja se oli kyllä semmoista tavaamista, että päätimme suosiolla jättää sen suomentamisen lääkärille. Loppukaneetti sisälsi jotain kohtalaisen positiiviselta kuulostavaa, mutta litania ennen sitä mainitsi sanan keuhko ja sydän palleakulma. Mitä lie. Loppupeleissä tässä on nyt kuitenkin kai kyseessä varmistelu, että syöpäpaskianinen ei ottaisi toistamiseen tuulta alleen.

Hyvät leffat pilataan aina jatko-osilla. Hyvät tervehtymisyritykset pilataan aina jatkosairaslomilla. Elämä se vain tuottaa näitä jatko-osia kerta toisensa perään. Mutta ei hätää, syövälle löytyy aina tilaa saunan takaa, jatko-osissakin.